II Ylipapitar kääntää katseen omaan sisimpään

Jos vilkaisen ympärilleni huomaan, että maailma pyörii päivätajunnan, logiikan, järjen, toiminnan ja kilpailemisen ympärillä. Joka aamu auringon sarastaessa ihmiset säntäävät kuumeisina tuottamaan tulosta ja saamaan aikaan jotain konkreettista. Aikojen saatossa elämän feminiiniset aspektit on työnnetty taka-alalle. Puhutaan siitä miten äitiys on tuottamatonta ja hoiva-aloilla taistellaan työvoimapulaa vastaan. Alitajunta, unet, intuitio, odottaminen ja hoivaaminen ovat kaikki ominaisuuksia joita yhteiskunta ei juuri suosi, koska ne ovat perusvireeltään feminiinisiä.

Tämän vuoksi minäkin olen jo muutamia kuukausia ollut asemassa, jossa ilmennän vallitseville käsityksille vastakkaisia arvoja. Jatkuva aikaan saaminen ja tuottaminen olivat osaltani ohi. Olin odottavalla kannalla. luotin omaan tunteeseeni ja annoin asioiden kehittyä omalla painollaan, jotta näkisin mihin suuntaan lähteä. Olin saattanut opintoni loppuun, mutta seuraavaksi minun olisi ympäristön mielipiteen mukaan tullut jo keskittyä saavutusteni konkretisoimiseen, muuntamiseen tuottavaksi eli rahaksi. Olin jo miltei mennyt lankaan ja aloittanut epätoivoisen tekemisen ja toimimisen vain voidakseni todistaa ihmisille, etten ole turha ja tarpeeton. Tunsin pakottavaa tarvetta hypätä oravanpyörään ja saada näkyvää tulosta ja sen kautta arvostusta. Ylipapittaren kortti kuitenkin pysäyttää ja muistuttaa siitä miten maailma todellisuudessa on rakentunut.

Siitä huolimatta, mitä nykyisin ajatellaan sekä maagikon edustama maskuliininen ja ulospäin suuntautuva energia että ylipapittaren sisäänpäin kääntynyt ja passiivinen energia ovat molemmat yhtä tärkeitä. Ne ovat meille samalla lailla tärkeitä kuin yö on tärkeä osana vuorokautta, päivän vastakohtana. Yön aikana me saamme levätä ja kääntää katseen omaan sisäiseen unimaailmamme. Unen puute sekoittaa tasapainomme ja päivätajuntamme ei toimi ilman välttämätöntä lepoa. Jos keskitymme vain elämän maskuliinisiin aspekteihin, saatamme itsemme epätasapainoon ja kadotamme suuren osan itseämme. Ilman lepoa emme voi olla tuottavia, ilman sisimpämme tutkimista emme voi olla ulospäinsuuntautuvia ja sosiaalisia.

Ylipapitar edustaa kaikkea yllä kuvaamaani. Kortti on Maagikon vastapari ja edustaa negatiivista, feminiininistä jing-energia. Ylipapittaren kortti on yhtä voimakas kuin Maagikon kortti, mutta se edustaa erilaista voimaa, passiivista voimaa, joka tarjoaa hedelmällisen maaperän henkiselle kehittymiselle ja kasvulle. Vaikka nykyään tuottavuutta ja aikaansaamista korostetaankin, toiminnan sijasta on joskus hyvä odottaa kärsivällisesti ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Ulos ikkunasta katsoessa näkee valkoisten nietosten alla lepäävän tavisen luonnon. Luonto lepää ja kerää voimia uuteen kevääseen ja kesän toimeliaisuuden, uuteen tuottavuuden jaksoon. Maagikko ja ylipapitar yhdessä korostavatkin vastakohtien saumatonta yhteenkietoutumista harmonian saavuttamiseksi. Tämä ikuinen levon ja toimeliaisuuden tanssi näkyy kaikkialla maailmassa, jos osaamme katsoa. Jopa talouselämässä nousu ja laskusuhdanne seuraavat toisiaan väistämättä ja ikuinen tuottavuus ja toimeliaisuus on lopultakin vain illuusiota.

Ylipapittaren opetus onkin, että välillä on pakotettu kääntymään sisäänpäin ja tutkimaan omaa sisäistä maailmaansa löytääkseen vastauksen ulkopuolisen maailman ongelmiin. Ylipapitar edustaa alitajuntaamme ja kaikkea sitä mikä on jo olemassa, mutta mitä emme vielä näe. Kortti edustaa vaistojamme ja intuitiota. Jos pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan sisintämme näemme enemmän kuin pelkällä silmällä on havaittavissa tai korvin kuultavissa. Keräämme jatkuvasti käsittämättömän paljon tietoa meitä ympäröivästä maailmasta ja vain murto-osa tuosta tietomäärästä tavoittaa tietoisen mielemme. Sisässämme on pimeyteen verhottuna tietoa, jonka löytääkseen tarvitsee astua päivän kirkkaudesta yön hämäryyteen ja opetella näkemään myös pimeässä. Tuo tieto on ulottuvillamme jos antaudumme hetkeksi alitajunnan vietäviksi, työnnämme syrjään tietoisen ja loogisen ja kuuntelemme mitä intuitio meille kertoo.

Törmään jatkuvasti siihen, miten intuitioni tai uneni varoittavat tai kertovat minulle jotain tärkeää. Länsimaisen kulttuurin kasvattina lähes aina kumoan tuon tiedon tietoisella tasolla vedoten siihen, että se on vain aavistus eikä minulla ole mitään tosiseikkoja sen tueksi. Koska ylipapitar edustaa piilossa olevia mahdollisuuksia, mysteerejä ja potentiaalia on ilmiselvää, että kieltäessämme intuition suljemme samalla oven mysteerien ymmärtämiselle ja kävelemme ohi mahdollisuuksien, jotka ovat olleet meille tarjolla. Ylipapittaren kykyä onkin taito valita oikeat toimintatavat, jotta harmonia säilytetään ja vastakohdat saadaan yhdistettyä. Elämme vain puolinaisesti jos kiellämme toisen ulottuvuuden omasta tietoisuudestamme. Liiallinen älyllinen kontrolli tukahduttaa kykymme katsoa pintaa syvemmälle ja nähdä asioiden syvempi merkitys.

Jälleen kerran oma elämäni osoitti, että hetkellinen pysähtyminen sai vain aikaan uuden tapahtumaketjun. Kaikki on ikuisessa liikkeessä, mutta liike ei ole jatkuvaa ainoastaan sykäyksittäistä levon ja aktiivisen toiminnan vuoropuhelua. Sen takia syklinen maailmankuva on länsimaista lineaarista käsitystä totuudenmukaisempi. Ei ole olemassa alkua ja loppua vain pysähdys, lepo ja uusi alku.