II Ylipapitar kääntää katseen omaan sisimpään

Jos vilkaisen ympärilleni huomaan, että maailma pyörii päivätajunnan, logiikan, järjen, toiminnan ja kilpailemisen ympärillä. Joka aamu auringon sarastaessa ihmiset säntäävät kuumeisina tuottamaan tulosta ja saamaan aikaan jotain konkreettista. Aikojen saatossa elämän feminiiniset aspektit on työnnetty taka-alalle. Puhutaan siitä miten äitiys on tuottamatonta ja hoiva-aloilla taistellaan työvoimapulaa vastaan. Alitajunta, unet, intuitio, odottaminen ja hoivaaminen ovat kaikki ominaisuuksia joita yhteiskunta ei juuri suosi, koska ne ovat perusvireeltään feminiinisiä.

Tämän vuoksi minäkin olen jo muutamia kuukausia ollut asemassa, jossa ilmennän vallitseville käsityksille vastakkaisia arvoja. Jatkuva aikaan saaminen ja tuottaminen olivat osaltani ohi. Olin odottavalla kannalla. luotin omaan tunteeseeni ja annoin asioiden kehittyä omalla painollaan, jotta näkisin mihin suuntaan lähteä. Olin saattanut opintoni loppuun, mutta seuraavaksi minun olisi ympäristön mielipiteen mukaan tullut jo keskittyä saavutusteni konkretisoimiseen, muuntamiseen tuottavaksi eli rahaksi. Olin jo miltei mennyt lankaan ja aloittanut epätoivoisen tekemisen ja toimimisen vain voidakseni todistaa ihmisille, etten ole turha ja tarpeeton. Tunsin pakottavaa tarvetta hypätä oravanpyörään ja saada näkyvää tulosta ja sen kautta arvostusta. Ylipapittaren kortti kuitenkin pysäyttää ja muistuttaa siitä miten maailma todellisuudessa on rakentunut.

Siitä huolimatta, mitä nykyisin ajatellaan sekä maagikon edustama maskuliininen ja ulospäin suuntautuva energia että ylipapittaren sisäänpäin kääntynyt ja passiivinen energia ovat molemmat yhtä tärkeitä. Ne ovat meille samalla lailla tärkeitä kuin yö on tärkeä osana vuorokautta, päivän vastakohtana. Yön aikana me saamme levätä ja kääntää katseen omaan sisäiseen unimaailmamme. Unen puute sekoittaa tasapainomme ja päivätajuntamme ei toimi ilman välttämätöntä lepoa. Jos keskitymme vain elämän maskuliinisiin aspekteihin, saatamme itsemme epätasapainoon ja kadotamme suuren osan itseämme. Ilman lepoa emme voi olla tuottavia, ilman sisimpämme tutkimista emme voi olla ulospäinsuuntautuvia ja sosiaalisia.

Ylipapitar edustaa kaikkea yllä kuvaamaani. Kortti on Maagikon vastapari ja edustaa negatiivista, feminiininistä jing-energia. Ylipapittaren kortti on yhtä voimakas kuin Maagikon kortti, mutta se edustaa erilaista voimaa, passiivista voimaa, joka tarjoaa hedelmällisen maaperän henkiselle kehittymiselle ja kasvulle. Vaikka nykyään tuottavuutta ja aikaansaamista korostetaankin, toiminnan sijasta on joskus hyvä odottaa kärsivällisesti ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Ulos ikkunasta katsoessa näkee valkoisten nietosten alla lepäävän tavisen luonnon. Luonto lepää ja kerää voimia uuteen kevääseen ja kesän toimeliaisuuden, uuteen tuottavuuden jaksoon. Maagikko ja ylipapitar yhdessä korostavatkin vastakohtien saumatonta yhteenkietoutumista harmonian saavuttamiseksi. Tämä ikuinen levon ja toimeliaisuuden tanssi näkyy kaikkialla maailmassa, jos osaamme katsoa. Jopa talouselämässä nousu ja laskusuhdanne seuraavat toisiaan väistämättä ja ikuinen tuottavuus ja toimeliaisuus on lopultakin vain illuusiota.

Ylipapittaren opetus onkin, että välillä on pakotettu kääntymään sisäänpäin ja tutkimaan omaa sisäistä maailmaansa löytääkseen vastauksen ulkopuolisen maailman ongelmiin. Ylipapitar edustaa alitajuntaamme ja kaikkea sitä mikä on jo olemassa, mutta mitä emme vielä näe. Kortti edustaa vaistojamme ja intuitiota. Jos pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan sisintämme näemme enemmän kuin pelkällä silmällä on havaittavissa tai korvin kuultavissa. Keräämme jatkuvasti käsittämättömän paljon tietoa meitä ympäröivästä maailmasta ja vain murto-osa tuosta tietomäärästä tavoittaa tietoisen mielemme. Sisässämme on pimeyteen verhottuna tietoa, jonka löytääkseen tarvitsee astua päivän kirkkaudesta yön hämäryyteen ja opetella näkemään myös pimeässä. Tuo tieto on ulottuvillamme jos antaudumme hetkeksi alitajunnan vietäviksi, työnnämme syrjään tietoisen ja loogisen ja kuuntelemme mitä intuitio meille kertoo.

Törmään jatkuvasti siihen, miten intuitioni tai uneni varoittavat tai kertovat minulle jotain tärkeää. Länsimaisen kulttuurin kasvattina lähes aina kumoan tuon tiedon tietoisella tasolla vedoten siihen, että se on vain aavistus eikä minulla ole mitään tosiseikkoja sen tueksi. Koska ylipapitar edustaa piilossa olevia mahdollisuuksia, mysteerejä ja potentiaalia on ilmiselvää, että kieltäessämme intuition suljemme samalla oven mysteerien ymmärtämiselle ja kävelemme ohi mahdollisuuksien, jotka ovat olleet meille tarjolla. Ylipapittaren kykyä onkin taito valita oikeat toimintatavat, jotta harmonia säilytetään ja vastakohdat saadaan yhdistettyä. Elämme vain puolinaisesti jos kiellämme toisen ulottuvuuden omasta tietoisuudestamme. Liiallinen älyllinen kontrolli tukahduttaa kykymme katsoa pintaa syvemmälle ja nähdä asioiden syvempi merkitys.

Jälleen kerran oma elämäni osoitti, että hetkellinen pysähtyminen sai vain aikaan uuden tapahtumaketjun. Kaikki on ikuisessa liikkeessä, mutta liike ei ole jatkuvaa ainoastaan sykäyksittäistä levon ja aktiivisen toiminnan vuoropuhelua. Sen takia syklinen maailmankuva on länsimaista lineaarista käsitystä totuudenmukaisempi. Ei ole olemassa alkua ja loppua vain pysähdys, lepo ja uusi alku.

I Maagikko auttaa suuntaamaan energiaa

Sain joululahjaksi loistavan kirjan Jonatahn Strange ja Herra Norrell. Kirja sijoittuu 1800-luvulle ja kertoo siitä miten kaksi miestä palauttavat käytännön magian takaisin Englantiin, jossa magian harjoittaminen oli jo taantunut vanhojen herrasmiesten harrastukseksi ja teoreettiseksi höpinäksi siitä mitä magia on joskus ollut. Koska en halua pilata muiden lukunautintoa jääkööt juonipaljastukset tähän. Kirjassa kuitenkin käsiteltiin mitä mielenkiintoisempia aihepiirejä ja rupesin pohtimaan mitä magia oikeastaan on. Päädyin siihen, että magia on mielikuvien aikaansaamaa energiaa, jota hallitaan jollain tavoin tietoisesti ja jonka avulla aiheutetaan muutos. Tietoisesti mielikuvia voidaan tuottaa mm. myyttien avulla. Voidaan siis hyvinkin ajatella, että tarotkortteihin sisältyy tietynlainen maaginen ulottuvuus. Jokainen kortti edustaa Arkkityyppiä eli myyttistä mielikuvaa. Myyttiset mielikuvat taas herättävät meissä useimmiten tiedostamattoman voimakkaan tunnereaktion. Voidaan ajatella että myytit siis toisinsanoen edustavat tietyntyyppistä energiaa. Eivätkö kortit silloin ole käytännön magiaa, saavathan ne aikaan muutoksia tunnereaktioiden kautta?

Tätä tahdon avulla aikaan saatavaa muutoksen voimaa symboloi tarotpakassa Maagikko. Maagikko edustaa positiivista, maskuliinista jang-energiaa eli aktiivista maskuliinista voimaa, käytännön magiaa. Kirjan luettuani voisin miltei nähdä maagikon kortissa Jonathan Strangen hahmon, huimapäisen rajojaan etsivän okkultistin. Maagikon kortti edustaa luovaa kipinää. Hän edustaa meidän tietoisuuttamme ja niitä voimia tai vastavoimia joiden avulla vaikutamme elämäämme. Pääasiassa näkisin, että kuten magiassa, vaikutamme myös elämässä ensisijaisesti tahdonvoimallamme. Tahtominen vaatii keskittymistä. Meidän on keskitettävä voimavaramme yhteen pisteeseen, jotta saamme aikaan halutun vaikutuksen. Tämä edellyttää omien kykyjemme ja lahjojemme huomaamista ja käyttämistä. Minulla on tapana olla ahne ja hajoittaa energiaani usean eri asian parissa työskentelyyn. On täysin luonnollista että sekä väsyn että saan aikaiseksi suunnattoman stressin itselleni. Maagikon kortti opettaa valitsemaan yhden polun ja kulkemaan sen loppuun perille päästäkseen.

Oikeastaan se rotko jonka partaalla Narri ja myös minä olimme edellisessä kortissa ylitetään tekemällä päätös energian suuntaamisesta kuilun ylittämiseen. Enää ei ole kyse hypystä tuntemattomaan vaan päämäärä on selvillä. Asiat ovat tässä välillä jo saaneet muotoa, muttuneet konkreettisemmaksi. Ideat ovat alkaneet muotoutua. Musta ja valkoinen yhdistyvät, kun maagikko vetää hatustaan valkoisen kaniinin, kanin joka silmiemme edessä saa hahmon muuttuen mielikuvasta todelliseksi eläimeksi. Idea tulee todeksi, kuten kani, jonka näemme nousevan esiin tyhjästä silinterihatusta. Minun tulevaisuuteni on hahmottumassa omien silmieni edessä kun olen päättänyt astua seuraavan askeleen. Energia on pantu liikkeelle.

Maagikon edustama energia on hyvän ja pahan yläpuolella. Hänellä on moninaisia kykyjä, pimeyden ja valon voimia ja hän käyttää niitä tahtoessaan. Maagikon lailla myös ihmisellä uskotaan olevan valoisat ja pimeät puolensa. Uskon oikeastaan siihen, että valo ja pimeys ovat vain nimiä joilla tarkoitetaan ilmiselvää tai vielä salattua aspektia eri asioissa. Yöllä pimeys loihtii eteemme metsäpolulla kuviteltuja hirviöitä, jotka päivän valolla tietoisuuteen tullessaan paljastuvat kaatuneiksi puiksi ja kiviksi. Teoissammekin on kaksi puolta. Kun päätän lähteä opiskelemaan teen ilmiselvän päätöksen jonka seurauksena oletan olevan oman ammattitaitoni syventäminen ja työllistyminen valmistuttuani. Koituuko tästä pitkällä tähtäimellä hyvää vai pahaa selviää vasta, kun tiedän tekojeni lopulliset vaikutukset. Siihen asti elän omien kuvitelmieni ja oletuksieni varassa.

Tämän takia olenkin usein valintatilanteessa suunniltamme. Haluan viimeiseen asti pakoilla vastuuta ja pelkään tekeväni väärän valinnan. Horjun kuilun partaalla kykenemättömänä antamaan asioille tarvittavaa sysäystä, joka saisi välttämättömän muutoksen tapahtumaan ja sysäisi minut rotkon toiselle reunalle jatkamaan matkaani. Tämä on pään pensaaseen työntämistä ja tiedän sen varsin hyvin. Oikeastaan en edes voi tehdä väärää päätöstä, sillä kaikilla asioilla on kaksi puolta, jotka olematta hyviä tai pahoja yksinkertaisesti vain ovat olemassa. Mikään tässä maailmassa ei ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa, hyvä ja paha ovat ihmisten luomia määritelmiä. Jos teen valinnan siitä, että suuntaan energiaani jatkamalla opintojani teen vain valinnan. Ei siis ole aihetta paniikkiin. Kolikolla on aina kaksi puolta riippumatta siitä minkä kolikon valitsee. Voin selvittää valintani seuraukset vain toteuttamalla suunnitelmani ja nyt on tullut aika tehdä se ja vetää pää pois pensaasta. Maagikko saa avaruudessa leijuvat ideat toteutettua käytännössä, joten aloitan seuraavan urakkani ja tarttun jälleen oppikirjoihin. Ehkä repussani on hitunen sitä narrin optimismia, mutta odotan yleisön hämmästynyttä henkäystä kun viiden vuoden kuluttua vedän kaniinin hatusta ;)

0 Narri ja elämäni muutoksen partaalla

Narrin edustama nolla on epätavallinen numero. Se on täsmälleen keskellä, ei negatiivinen luku eikä postiivinen luku. Sanotaan, että syntyessään ihminen on narrin lailla keskellä henkilökohtaista universumiaan. Hän on vielä elämälle vieras, historian kirjoittamaton lehti.

Olen oikeastaan samassa tilanteessa. Olen juuri valmistunut. En enää opiskelija, mutten vielä mitään muutakaan. Olen välitilassa. Olen alkanut kirjoittaa tätä blokiakin tietämättä mihin se johtaa. Jotain tästä seuraa, mutta mitä? Niin tässä kuin elämässänikin olen valmistautumassa heittäytymään tyhjyyteen. Seison kuilun partaalla tietämättä miten tuleva muuttaa elämääni tai mikä tehtävä minulla on vielä varattuna maailmalle. Olen siis kuten Narri, suuren matkan kynnyksellä. Matkalla "aikuisuuteen", työelämään, kasvuun. Seison jyrkänteen reunalla valmiina syöksymään tuntemattomaan, mutta toisin kuin Narri minä en hymyile.

Narri edustaa ideaa, joka on juuri syntymäisillään, ajatusta jota ei ole vielä ajateltu, lasta jota ei ole vielä siitetty. Viattoman luottavainen Narri on, toisin kuin minä, täysin tietämätön niistä vaikeuksista, joita tulee matkan varrella kohtaamaan. Uskon, että narrilla on lisäksi tallella optimistinen asenteensa ja hän jaksaa uskoa huomiseen, koska maailma ei ole häntä vielä murjonut. Tarvitsisin nyt kipeästi pienen pisaran tuota narrin optimismia ja seikkailuhenkeä! Uskon, että yhteiskunnan orvanpyörä on tuhonnut minussa lapsen, joka näkee jokaisen uuden päivän suurena mahdollisuutena. Sen sijaan olen aivopesty ajattelemaan, että jokaisen muutoksen voi nähdä uutena mahdollisuutena epäonnistua. Kuinka luonnoton ajatus!

Jotain on kuitenkin jäljellä, sillä kuten Narrikin, janoan elämää. Haluan kulkea tielläni eteenpäin ja oppia lisää itsestäni, omasta alastani ja elämästä. Ehkäpä jokainen meistä, joka on kerran astunut tälle polulle jota vaellan, kulkee väjäämättä kohti usein raskaitakin oppiläksyjä. Tarottien tutkiminenkaan ei ole helppo tie, vaikka tämä pakan ensimmäinen kortti saattaisi niin vihjatakin. Oppiminen aiheuttaa väistämättä muutoksia sisimmässämme ja elämässämme. Miksi siis tuoda mullistuksia omaan elämäänsä ja aiheuttaa kipua itselleen. Eikö olisi helpompaa jatkaa elämäänsä laput silmillään, valita helppo tie ja juosta tienaamaan rahaa jollain mielikuvituksettomalla, mutta tuottavalla tavalla. Uskoa, että muutos on pahasta ja jatkuvuus sitä mikä takaa tasaisen onnen.

Kuitenkin tietoisesti tai tiedostamatta olen jo ajat sitten astunut tälle tielle, halusinpa tai en. Luulen tehneeni sen jo ennen syntymääni. Synnyin epätavalliseen perheeseen, epätavalliseksi lapseksi, joka oikeastaan olen jossain määrin vieläkin. Olen yrittänyt naamioitua tavallisesksi kansalaiseksi ja sulautua tapetteihin siinä onnistumatta. Näin aikuisena, tai ainakin aikuistumisen kynnyksellä, olen huomannut etten voi lunastaa ihmisten suosiota teeskentelemättä. Ollessani oma omituinen itseni saatan miellyttää edes joitain, mutta naamioituneena alan jopa itse inhota itseäni. Kuinka monta aikuista ihmistä uskoo vakavissaan keijuihin tai magiaan? Olisinko muka todella tyytyväinen tasaiseen elämään, kun minulla on mahdollisuus liidellä pilvissä, vaikkakin vastapainoksi joudun ryömimään myös pohjamudissa? Entä saako tällaisesta houkasta edes leivottua keskiluokkaisen kotiäidin? Ei narrikaan olisi narri liituraitapuvussa ja salkku kädessä.

Narri tarotkortin kuvassa ottaa askeleet pelkäämättä, rohkeasti, avoimin mielin, antautuen elämälle. Uskon sisimmässäni, että Narrin tapa on oikea ja minun tulisi vain kohottaa katseeni ylös rotkosta kohti sinistä taivasta!